Metsät ovat hiilinieluja

Olen pitkään ollut siinä käsityksessä, että ruoan arvostus ei palaa takaisin ennen kuin siitä tulee pula. Vaan toisin kävi. Kun koronapandemia muutamia vuosia sitten iski Suomeen lamaannuttavalla tavalla rajoittaen elämäämme monin tavoin, valkeni monelle kuinka elintärkeää samanmukaisesti on meille suomalaisille puhdas, laadukas ja turvallinen elintarviketuotantomme. Ja näin siitä huolimatta, että elintarvikkeista ei ole ollut millään tavalla pulaa, eivätkä hinnat ole nousseet.

Maailman räjähdysmäinen väestönkasvu tulee meidän elinaikanamme kaksinkertaistamaan ruoan ja veden kulutuksen. Puhtaasta juomavedestä on maailmassa pulaa sadoilla miljoonilla ihmisillä kun meillä kertyy pohjavettä joka vuosi 60 % enemmän kuin mitä me kulutamme. Maailman pohjoisimman maatalousmaan Suomen erityinen vahvuus on veden ja pellon sadon jalostaminen maidoksi, lihaksi ja muiksi kotieläintuotteiksi. Korkea omavaraisuutemme elintarviketuotannossa ja rehuntuotannossa ei ole tullut sattumalta ja itsestään vaan siitä sodan jälkeisestä viisaasta linjauksesta, että omavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme pidetään tulevien kriisien varalta korkealla tasolla. Suomi on maailman edelläkävijöitä niin teknologian, ympäristönäkökohtien, eläinten hyvinvoinnin, elintarviketurvallisuuden ja biotuoteteollisuuden saralla maa- ja metsätaloudessa.

Kaikki tiedämme tänä päivänä, että ilmastonmuutos on totisinta totta ja ihmiskunnalla on valtavan iso sarka edessä siirtyessämme fossiilitaloudesta kestävään bio- ja kiertotalouteen. Fossiilitaloutemme on perustunut öljyyn, kivihiileen, muoviin, betoniin ja kertakäyttötuotteisiin sekä näihin perustuviin rakenteisiin ja toimintoihin. Kehittyneille teollisuusmaille fossiilitalous on tuottanut valtavan aineellisen hyvinvoinnin, aiheuttanut mittavaa ympäristökuormitusta ja synnyttänyt ilmastonmuutoksen. Voidaan sanoa, että nykyiset isot kaupungit ovat eräänlaisia fossiilitalouden lippulaivoja.

Tästä huolimatta julkinen keskustelu pyörii lähes kokonaan täysin merkityksettömien ja jopa ilmastonmuutosta kiihdyttävien toimenpiteiden ympärillä. Ilmastonmuutosta käytetään surutta keppihevosena milloin metsän hakkuiden tai kotieläintuotteiden, erityisesti lihan syönnin vähentämiseksi ideologisista ja muista syistä. Näin siitäkin huolimatta, että Suomen metsien puusto ja sitä myötä hiilinielut ovat kaksinkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana pitkälti kiitos pitkäjänteisen metsänhoidon ja uudistamisen. Vanha sanonta; ”metsä kaipaa kirvestä kasvaakseen” on enemmän kuin totta. Metsien puuston kasvu on reilut 100 Mm3 ja puuta käytetään, poltetaan ja lahoaa metsiin vuosittain noin 70 - 75 Mm3. Toisinsanoen edelleen metsiemme puusto kasvaa vuosittain noin 20 Mm3 ja samoin niiden sitoma hiilimäärä.

Metsä on alati muuttuva, eikä puut ole ikuisia. Aikaa myöten ne ikääntyvät, niiden kasvu vähenee ja niiihin iskevät taudit tuholaiset kuten kirjanpainaja ja metsäpaloja syttyy tihenevään tahtiin. Varoittavana esimerkkinä on mm. Kanadan valtavat metsät, joiden metsäpinta-ala on yli 11 kertaa Suomen pinta-alan kokoinen. Siellä on metsistä metsätuhojen ja -palojen ja heikon metsänhoidon seurauksena tullut merkittävä hiilipäästöjen lähde. Kesällä 2023 Kanadassa paloi maastoa puolen Suomen maapinta-alaa vastaava määrä. Ala on parikymmentäkertainen Kanadan vuosittaiseen hakkuupinta-alaan verrattuna. Palojakin laajemmin Kanadan metsiä ovat tuhonneet useita vuosia jatkuneet laajat hyönteistuhot. Pahimpana hyönteistuhovuonna kolme vuotta sitten hyönteiset tappoivat pystyyn 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Se on noin kaksi kolmasosaa Suomen metsien kokonaispinta-alasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihminen ei hoida, käytä ja uudista metsiä niin luontoäiti tekee sen enemmin tai myöhemmin.

Karjan kasvattaminen, maidon, lihan ja muiden kotieläintuotteiden tuottaminen Suomessa, missä meillä on yllin kyllin puhdasta vettä, pääosin kotimaiset rehut ja nurmiviljelyssä iso osa pelloistamme, on tärkeä lenkki osana kestävää maatalouttamme. Nurmikasvusto voi sitoa jopa kahdeksankertaisesti enemmän hiilta maahan kuin viljakasvusto, pitää pellot talvikauden kasvipeitteisenä, on korvaamaton osa vuoroviljelyä myös kasvinviljelytiloilla, parantaa maan rakennetta, kasvukuntoa ja siten ravinteiden käyttöä. Tämän johdosta me suomalaiset saamme olla ylpeitä kotimaisesta kotieläintuotannosta sillä se on paitsi puhdasta, laadukasta ja turvallista, se on myös ympäristöteko mitä suuremmassa määrin.

Tämän takia on hämmentävää ja äärimmäisen surullista katsoa kuinka maa- ja metsätaloutta istutetaan syytettyjen penkille kerta toisensa jälkeen ilmastonmuutoskeskustelussa, vaikka se on iso osa ratkaisua kun pyrimme pois fossiilitaloudesta biotalouteen.

Kallepekka