Kiivaasti kasvava, muuttuva Nurmijärvi
Maailma on aina
muuttunut ja tulee muuttumaan milloin mistäkin syystä. Uudet
tekniikat korvaavat vanhat. Auto hevosen tai jääkaappi jään ruuan
säilyttämisessä. Koska ja missä muutos tapahtuu,
sitä voimme arvailla ja ennustaa, mutta emme tietää. Joskus muutos
kestää pidempään kuten edellä mainitussa esimerkissä, joskus se
tapahtuu hyvin nopeasti esimerkiksi luonnon mullistusten seurauksena.
Vain muutos on pysyvää ja alati kiihtyvä tahti, jota on osuvasti
kuvattu toteamuksella; "On juostava koko ajan kovempaa, jotta pysyy
paikallaan".
Me nykyihmiset elämme suuressa murroksessa kun ihmiskunta tulee siirtymään fossiilitaloudesta bio- ja kiertotalouteen. Se ei tapahdu hetkessä, eikä toisessa, mutta se tapahtuu vääjäämättä. Muutos tulee näkymään monella tapaa niin paikallisesti täällä Nurmijärvellä kuin meidän itse kunkin elämässä. Mitä syömme, missä asumme, mitä kulutamme ja miten liikumme.
Nurmijärven asukasluku on kasvanut 1940-luvulta lähtien. Se, kuinka erilaista elämä Nurmijärvellä on sotien jälkeen ollut, on meidän tänä päivänä vaikea käsittää. Sain pienen aavistuksen niistä haasteista mitä ihmisillä ja Nurmijärven luottamushenkilöillä oli tuolloin kun kuuntelin edesmenneen kunnallisneuvos Tapio Palhon muisteloita. Palho oli yksi keskeisimmistä kunnan isistä sotien jälkeen ja toimi mm. kunnanhallituksen puheenjohtajana 1940-luvun lopulta vuoteen 1967. Hän kertoi kuinka kaikesta oli pula. Ei ollut rahaa, eikä pankeista saanut lainaa ja veroäyriä ei saanut nostaa. Tarvikkeista, materiaaleista jne. oli pulaa. Suurista vaikeuksista huolimatta 1950-luku oli voimakasta rakentamisen aikaa. Ensimmäinen rakennus, joka rakennettiin oli Suomiehen koulu. Sen teki urakoitsija, jonka kanssa oli ongelmia jatkuvasti. Sen jälkeen kunta alkoi rakentamaan itse ja kunta rakensikin 15 vuoden ajan itse omilla koneilla ja laitteilla. Kun rakennettiin paljon, tarvittiin puutavaraa. Kunta hankki metsämaata ja sahasi puutavaraa parhaimmillaan viidessä omassa sahassa. Viimeinen omana työnä tehty rakennus oli nykyinen Nurmijärven kunnantalo, joka on alunperin valmistunut 1965. Palhon aikana kunnan väkiluku lähes kaksinkertaistui reilusta 10 000:sta vajaaseen 20 000:een.
Ennen kuljettiin
hevosilla kapeita hiekkateitä pitkin. Ja autojen yleistymisen
jälkeenkin kuljettiin vielä pitkään
hiekkaisilla pitäjänteillä. Nurmijärven etelästä pohjoiseen
halkova päällystetty valtatie kolme valmistui 1960-luvun
alkuvuosina. Sitä ennen Nurmijärveltä kuljettiin joko Ojakkalan
tai Vantaanjoen Myllykosken kautta Palojoelle, Hyrylään ja edelleen
Helsinkiin. Olen syntynyt vuonna 1961 ja kun maailmaan tulon aika
koitti, kesti matka Palojoen, Hyrylän jne. kautta Kätilöopistolle
niin kauan, että isäni ei ehtinyt kahvikupposta saada kahviossa
eteensä kun tultiiin ilmoittamaan, että poika tuli jo.
Valtatie kolmen valmistuminen lähes linnuntietä Helsingistä Nurmijärvelle kasvatti asukaslukua räjähdysmäisesti. Samoin noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin rakennettu ja juuri laman päättymisen aikoihin 1993 käyttöönotettu moottoritie Helsingistä Hämeenlinnaan nostatti väestönkasvua vuosi vuodelta aina huippuvuoteen 2003, jolloin Nurmijärven väestönkasvu oli yli kolme prosenttia vuodessa. Sitten 2010-luvulla väestönkasvu pikkuhiljaa hiipui, käyden hetken nelisen vuotta sitten jopa miinuksella. Mutta viime vuosina on kasvukäyrämme jälleen kääntynyt vahvaan nousuun.
Jos yhdellä sanalla pitäisi kertoa, miksi Nurmijärvi on ollut ja tulee olemaan vahvasti kasvava kunta, se olisi eittämättä - sijainti. Nurmijärveltä on matkaa pääkaupunkimme Helsingin keskustaan 35 km ja päälentoasemalla Helsinki-Vantaan kentälle reilut 20 km. Täällä on tilaa asua ja elää maaseudun rauhassa, ihmisen kokoisessa, toimivassa ja vireässä kunnassa. Kolme omaleimaista päätaajamaa ja lukuisa joukko pieniä maalaiskyliä. Vahvuutemme ja brändimme on se, että olemme Suomen suurin maalaiskunta, emmekä 27:ksi suurin kaupunki. "Ylpeästi lande", kuten uusin markkinointisloganimme kertoo. Voit elää Nurmijärvellä sammalvuoteellasi kuin maalla tai kuin kaupungissa. Ja monta sarkaa kuten matkailun sarka on vielä kääntämättä. Sääsjärvi ja Vantaanjoen Myllykoski, jossa Aleksis aikoinaan paljon vietti aikaa, olisi hyvä pohja upealle tarinalle.
Me nurmijärveläiset olemme kautta aikain olleet maltillisia ja itsenäisiä. Kun ennen Mäntsälän kapinaa 1930-luvun alussa majuri Paavo Susitaival saapui Ahjolaan puhumaan nurmijärveläisiä isäntiä mukaan, jäivät tulokset laihoiksi. Tiettävästi yhtä Korven kylästä ollutta lukuunottamatta ei mukaan lähtijöitä löytynyt. Kolmisenkymmentä vuotta sitten oli trendikästä, että kunnat myivät hyvällä hinnalla omistamiansa sähköyhtiöitä. Näin tapahtui mm. naapurikunnassa Tuusulassa. Nurmijärvellä nähtiin toisin. Kirkonkylän Iivarin tilan isännän, Kalle Salon johdolla 1918 perustetun Nurmijärven Sähkön omistus jäi Nurmijärvelle. Tänä päivänä muutama vuosi sitten 100-vuotisjuhliaan viettänyt Sähköyhtiö on rankattu yhdeksi tämän maan parhaimmin hoidetuksi sähköyhtiöksi. Edelläkävijä jo 1990 luvulta uusiutuvan energian käytössä niin, että yli 95 prosenttia kaukolämmöstä tuotetaan tänä päivänä uusiutuvalla energialla. Tämän päivän itsellisyydestä käy esimerkkinä muutaman vuoden takainen päätös joukkoliikenteen järjestämisestä Nurmijärvellä kun päätimme pitää joukkoliikenteen kehittämisen omissa käsissä, emmekä liittyneet Helsingin kaupungin liikenteeseen - HSL:ään, jossa olisimme olleet yhtenä muiden kanssa maksamassa paitsi joukkoliikenteen järjestämisestä myös omalta osaltamme monista pääkaupunkiseudun isoista liikennehankkeista.
En ole ennustaja, mutta aina voi katsoa kristallipalloon, mitä sieltä näkyy ? Näen, että jatkossakin rohkeasti omaan brändiimme ja vahvuuksiimme ylpeästi landena luottaen, me tulemme pärjäämään. Päätaajamiemme ja kyliemme elinvoimaisuuden voimme turvata sillä ja vain sillä, että teemme helpoksi ja houkuttelevaksi tänne tulemisen. Riippumatta siitä halutaanko asua kaupunkimaisesti kerrostalossa, pienessä yhteisöllisessä kylässä tai omissa oloissa naapurin katseiden ulottumattomissa.