HarrastuksetMatkamotorismi Minusta tuli motoristi jo pikkupoikana, kun serkkuni tuli 60-luvun lopulla meillä käymään 500-kuutioisella Matchlesillä ja kaatui kevätsohjoisella pihallamme. Moottoripyöräkuume levisi suvussa kulovalkean tavoin. Serkun pikkuveli Tapani hankki pyörän ja seuraavana keväänä veljeni Tommi vanhempien vastuksesta huolimatta osti Tapanilta valkoisen 350-kuutioisen Javan 1970-luvun puolivälissä. Näin ollen minun pyörän hankintaani viisi vuotta myöhemmin pidettiin jo itsestäänselvyytenä. Elämämme matkalla, Route 66:lla upeasti entisöidyn Sinclairin huoltoaseman edessä Paris Springsissä, Missourissa. Se unelmieni täyttymys koitti sitten keväällä 1978, kun sain harjoitteluluvan. Ensimmäinen pyöräni oli Honda CB 125 T vm 1977. Sillä jo tein pidempiä reissuja pitkin Suomea ja tietysti myös matkamotoristien kokoontumisajoon Kontio-ralliin, joka sinä vuonna pidettiin Pohjois-Karjassa Kontiolahdella. Siitä tulikin sitten tapa, joka kantaa ja kestää sillä v. 1987 jälkeen olen ollut joka kerta Kontio-Rallissa. Ulkomaille Pohjois-Norjaan ja Nordkappiin uskaltauduttiin v. 1983 sen kesän Ylläksellä olleen Kontio-Rallin jälkireissuna. Moottoripyörä oli ainoa kulkuvälineeni aina vuoteen 1988 saakka, jolloin vasta hankin oman auton. Niinpä kesässä tuli parhaimmillaan yli 20 000 km ajettua pyörällä. Moottoripyöriä minulla on yli 40 vuoden aikana ollut sattumalta aina kaksi pyörää per merkki. Ensin Hondat CB 125 T -77 ja CB 750 Four -74. Sitten Suzukit GS 650 -82 ja GS 850 - 79. Yamahat XJ 900 -88 ja XJ 900 Diversion -97. Japanilaisten nelisylinteristen jälkeen halusin jotain muuta. Aitoa perinteistä rentoa moottoripyörää, mutta nykytekniikalla ja päädyin Saksasta haettuun BMW R 1200 RT:hen vm. 2005. Hieno matkapyörä ja niinpä vuonna 2018 hain uudemman malliversion R 1200 RT:stä vm. 2014 jälleen Saksasta, jolla nykyisin ratsastan. Olemme Anjan kanssa tehneet kesälomareissumme 2000 -luvun alusta alkaen aina moottoripyörällä kotimaassa tai Euroopassa. Vuonna 2010 tulin kaverin huokuttelemana lähtemään motoristiporukan mukaan Alpeille ns. Alppikierrokselle. Kolmen viikon reissu, jonka Kari Raisaari suunnittelee talven mittaan majoituksineen ja päiväkohtaisine ajolenkkeineen. Serpentiinmutkia ylös ja alas upeissa Alppimaisemissa, mikäs sen mukavampaa. Alppikierrokselta olemme Anjan kanssa sitten jatkaneet kaksistaan johonkin päin Eurooppaa. Pohjoisin matkakohde on ollut Syltin saari aivan Tanskan rajalla ja eteläisin Korsikalla Italiassa. Elämämme matkan teimme totta kai moottoripyörällä, tosin vuokratulla samanlaisella BMW:llä kuin kotona kun olimme toukokuussa 2012 ajamassa The Mother Roadin, Route 66:n Chigagosta Tyynenmeren rantaan Santa Monican laiturille Los Angelesissa. Reilusti yli 4000 km kahdessa viikossa. Route on kuin upea aikamatka Routen kultaisille vuosikymmenille niin kuin ennen matkaa tehtiin pysähtyen lukuisiin, legendaarisiin pieniin perheiden ylläpitämiin kahviloihin, ravintoloihin ja motelleihin sekä tietysti katsomaan nähtävyyksiä ja Routen maamerkkejä. Koimme ja näimme kahdeksan osavaltion läpileikkauksen Amerikan sydänmailla. Maissipelloista autiomaahan, taivaanrantaan ulottuneet tasaiset preeriat ja punaisen maaperän ja kalliot. Ja ennen kaikkea ystävälliset, vilpittömän kohteliaat ihmiset kaikkialla missä kuljimme. Mahtavin nähtävyys oli mittasuhteiltaan käsittämätön Grand Canyon. Hienoin ravintola saman suvun omistuksessa ja pöyrittämänä vuodesta 1927 oleva Ariston Cafe Lichtsfieldissä, Illinoisissa ja upein yöpymispaikka oli The Blue Swallow Motel Tucumcarissa, Uudessa Meksikossa. Alkuperäiseen loistoonsa entisöity v. 1939 rakennettu motelli huonekaluineen ja varusteineen. Piiitkä suora Routella, keskellä ei mitään, Uudessa Meksikossa. Huomaa suoralla vastaan tuleva auto, joka oli yksi kolmesta vastaantulleesta autosta yli 170 km:n matkalla. Kaukalopallo Juniorina pelattiin kovasti lätkää Kurrassa ja sitten kun jäätiin v. 1979 talven jälkeen B-junioreista yli-ikäiseksi perustettiin kaveriporukalla Nurmijärven kaukalopallosarjaan joukkue, joka sai nimekseen Kyykkä. Pitkälle 1990-lukua puulaakisarjaa vielä pelattiin. Lämpimien talvien huonojen jääolosuhteiden vuoksi sarjaa ei enää järjestetty, mutta Kyykkä porskuttaa yhä edelleen. Alkusyksystä kesään saakka pelailemme keskenämme joka lauantaiaamu klo 7.00 alkaen nykyisin Klaukkalan jäähallissa. Kyykän ansiosta pitkälti me nuoruuden kaverit olemme pitäneet yhtä kaikki nämä yli 40 vuotta. Kyykän lisäksi pelasin Melan vuosien aikana työpaikkani joukkueessa, jolla osallistuimme Vakuutusalan urheiluseuran Vufin kaukalopallosarjaan Tennis Tennisharrastus alkoi myös jo kansakouluiässä, kun naapuripojan isä rakensi pihalleen oman tenniskentän. Siellä sitten kesät lätkittiin tennistä. Kouluaikojen jälkeen tennis jäi silloin tällöin satunnaiseksi pelailuksi aina työelämään tuloon saakka. Melassa pelattiin omaa tennissarjaa ja lisäksi kävin säännöllisesti työkaverin kanssa pelaamassa. 1990-luvun puolivälin jälkeen lähdin mukaan Klaukkalan tennishallien puulaakisarjaan, mutta ne pelit päättyivät tuolla 2000-luvun lopulla ja nyt käyn muutamia kertoja kuukaudessa pelaamassa lähialueen tennishalleissa. Hiihto Keväisin hiihtolomaviikko Lapissa eri hiihtokeskuksissa on kuulunut ohjelmaan sieltä 1990 -luvun alkuvuosista ystävien kanssa. Viime vuosina olemme olleet lähinnä sisarusteni kanssa puolisoineen ja myös äitini on ollut mukana. Hän tosin pitkälti yli 90-vuotiaan käy hiihtämisen sijaan kävelemässä. Hiihtoreissun lisäksi pyrimme Anjan kanssa käymään Kiljavannummen laduilla aina kun ne hiihtokunnossa ovat.
Tykkilumen alle taipuneen kuusen vapautus hiihtoreissulla Sallassa |
