Rakentamisen sietämätön vaikeus

Nurmijärvellä on vuosikymmeniä ollut vallalla hyvin tiukka linjaus ns. haja-asutusalueelle rakentamisen sallimisessa. Voidaan sanoa, että rakentamisen nopeuttamisen ja joustavoittamisen sijaan rakentamista on enemmänkin estetty ja rajoitettu.

Perusperiatteeksi rakentamisessa kaava-alueen ulkopuolelle on muodostunut se, että maanomistaja ei saa rakentaa omalle maalleen muutoin kuin täyttämällä niin lakiin kuuluvat kuin kuulumattomat erityisvaatimukset. Lain mukaan asia on juuri päinvastoin, eli maanomistajalla on haja-asutusalu-eella rakentamisoikeus omistamallaan maalla. Tämä perusoikeus tulisi evätä vain jos lain mukaiset rakennuspaikkaa koskevat vaatimukset eivät täyty. Tämän perusoikeuden keikahtaminen päälaelleen on siinäkin mielessä hämmästyttävää, koska viranomaisten lupaharkinta ei voi perustua mihinkään muuhun kuin lakiin ja asetukseen.

Nurmijärvi on 43 000:lla asukkaallaan Suomen suurin kunta. Meidän vahvuus ja brändi on ihmisen kokoinen maaseutumainen kunta, jossa on luonnonrauhaa, tilaa asua ja elää. Vahvuuksistamme nyt ja tulevaisuudessa on loistava sijaintimme aivan pääkaupunkiseudun kupeessa, kolme omaleimaista taajamaa ja lukuisa joukko pienempiä ja suurempia kyliä. Näistä syistä johtuen Nurmijärvi on voimakkaasti kasvava kunta ja kasvu on ollut vahvaa erityisesti viime vuosina ja korona-aikana.

Meillä on kaikki eväät ja edellytykset kehittää meidän taajamiamme ja pitää kylät elinvoimaisina niin kuin olemme tahtotilamme Nurmijärven kunnan strategiaan kirjanneet. Maapolitiikan tulee olla rakentamista edistävä ja joustavoittava, eikä estävä ja rajoittava. Vain kyliin rakentamisen helpottamisella ja joustavoittamisella voimme taata kylien elinvoimaisuuden säilyttämisen ja sitä kautta kyliemme sydämien - kyläkoulujen toiminnan turvaamisen.

Siksi tällä valtuustokaudella viimein on ryhdytty toimiin ison laivan suunnan kääntämiseksi. Kaksi vuotta sitten kunnanhallitus asetti ns. kaavatyöryhmän pohtimaan niin asemakaavoituksen kuin haja-asutusalueen ja kylien yleiskaavoittamisen ja rakentamisen nopeuttamista ja helpottamista.

Työryhmässä olivat edustettuina kaikki valtuustoryhmät. Kokoomuksesta ja Keskusta oli kaksi edustajaa ja muista ryhmistä yksi. Olimme Salosen Tarjan kanssa Keskustan edustajat ryhmässä. Työryhmä lähti ns. puhtaalta pöydältä uudistamaan kuntamme maankäyttöpolitiikkaa ja sitä mukaa mitä pidemmälle työ eteni sitä yksituumaisemmaksi kävi näkemykset ja keskustelut ryhmässä.

Tämän vuoden alkupuolella ryhmä jätti yksimielisen raporttinsa. Työryhmän esitykset koskien haja-asutusalueen kaavoittamista ja rakentamista piti sisällään kahdesta hyvin keskeisestä periaatteesta luopumisen. Ensinnäkin luovutaan siitä, että koko kunnan haja-asutusalue on suunnittelutarvealuetta ja toisekseen luovutaan kokonaan ns. emätilatarkastelusta, eli kantatilan rakentamishistorian rajaavasta vaikutuksesta rakentamisoikeuteen.

Kolmas vähemmän julkisuudessa ollut linjaus koskee kyläkaava-ajattelua. Jatkossa olisi mahdollista miettiä tapauskohtaisesti kylän kaavoittamista ns. kyläkaavamallilla yhdessä kyläläisten kanssa.

Kunnanhallitus hyväksyessään loppuraportin edellytti virkamiehiltä, että ennen kesälomille lähtemistä tuodaan kunnanhallitukseen suunnitelma siitä, miten raportissa esitettyjä toimenpiteitä ja millä aikataululla ryhdytään ottamaan käytöntöön. Uudistaminen on iso työ ja mm. rakennus-järjestyksen muuttaminen vie aikaa noin vuoden verran. Pääasia on se, että tahtotila luottamushenkilöiden keskuudessa rakentamisen edistämiseksi niin taajamissa kuin kylissä on vahva. Hyvät peruskivet ja linjaukset uudistamiselle on nyt mietitty ja tulevan valtuuston ja luottamushenkilöiden tehtäväksi jää huolehtia siitä, että nämä linjaukset tulevat myös aikanaan käyttöön.

Kallepekka